Manila 05.11.2006

Mabuhai Manilasta!

 

 

Olen ollut kovassa flunssassa sitten viime viikon lauantain eli ensimmäisestä kilpailupäivästä lähtien. Karsintakisojen jälkeen yritin levätä ja kävin jopa paikallisessa sairaalassa mutta mikään ei ole auttanut. Harmi vaan että matka on mennyt sen takia osittain pilalle. Tarkoitushan oli pelata hyvät karsinnat ja kenties edetä pää-turnaukseen asti. Jos se taas olisi jäänyt saavuttamatta niin kuin nyt jäikin, niin loppuajan matkasta olin suunnitellut käydä kovia otteluita harjoitusleirin merkeissä Manilan kovimmissa biljardisaleissa eli mm. ”One Side”:ssa. Kyseisellä salilla kävinkin matkan ensimmäisinä päivinä ”lämmittelemässä” ja tutustumassa paikalliseen biljardikulttuuriin. Salilla kävivät jo silloin harjoittelemassa monet maailmanluokan pelaajat kuten elävä legenda Efren Reyes, 2004-vuoden maailman mestari Alex Pagulayan ja planeetan kenties pehmeimmän lyöntitekniikan omaava Francisco Bustamante. Kaikki kolme ovat paikallisia tähti-pelaajia ja kuuluvat ehdottomasti MM-kisojen voittajasuosikkien joukkoon. Heidän lisäksi Filippiineillä on pitkä lista kovia pelimiehiä jotka kaikki haaveilevat menestyksestä näissä ensimmäisissä kotikisoissa.

Karsintakisat 28.10. – 01.11.
Systeemistä sen verran että kaikki pelaajat arvottiin joko aamuryhmään tai iltapäiväryhmään. Tämä tarkoitti että sai kaikkina viitenä päivänä pelata joka päivä samassa ryhmässä. Minut arvottiin iltapäiväryhmään joka tarkoitti että sain nukkua yöni hieman pidempään sillä pelit alkoivat vasta n. klo 14:00.
Kilpailuformaatti oli suora cup, kaikki ottelut 7:ään erävoittoon paitsi finaali 9:ään ja aloituslyönnit vuorotellen erä erältä. Joka päivä oli kaksi 64 pelaajan kaaviota(aamu- ja iltapäivä) ja näistä voittajat palkittiin MM-kisapaikalla + 1000USD bonuksella. Jos siis halusi selvittää tiensä MM-kisoihin niin oli jonakin kilpailupäivänä voitettava kuusi ottelua yhteen putkeen.
Karsintojen kisapaikkana oli hieno sali jonka omistaa paikallinen paperijätti Star Paper. Suuryrityksen omistaja on todellinen biljardin ystävä sillä hän sponsoroi omalta osaltaan MM-kisoja tarjoamalla biljardisalinsa kisa-järjestäjille veloituksetta koko karsintakisojen ajaksi. Sen lisäksi hän tarjosi pelaajille ja toimitsijoille ilmaiset ruoat ja juomat kisojen ajan! Minulla oli onni saada keskustella omistajan ja hänen kahden poikansa kanssa viimeisenä karsintakisa-päivänä ja he olivat todella mukavia ihmisiä. Kyselivät suomalaisesta biljardikulttuurista ja ottivat muun muassa useampia valokuvia minusta ja perheenjäsenistä. He olivat tosi yllättyneitä kun heille selvisi että en olekaan biljardi-ammattilainen vaan ihan tavallinen työssä käyvä ihminen joka siinä sivussa harjoittelee ja kilpailee parhaansa mukaan.

Itse kisajärjestelyt olivat vähän niin ja näin. Aikatauluissa ei ihan pysytty ja pöydät seisoivat usein tyhjinä pitkiä aikajaksoja vaikka otteluja oli vielä runsaasti pelaamatta. Toinen juttu oli että pöydät, jotka kaikki oli samassa tilassa, oli sijoitettu liian tiheään sillä esim. keskellä huonetta oli pöytiä joiden läheisyyteen ei oltu varattu tuoleja pelaajille saatikka tilaa köö-salkuille tai tavallisia pöytiä/tasoja juomia varten. Tämä tarkoitti että kun toisella pelaajalla oli lyöntivuoro niin toinen sai seistä siinä pöydän vieressä ja samalla katsoa ettei häiritse muiden pöytien pelaajia. Kepit ja salkut pidettiin oman pöydän alla, lattialla.
Muuten järjestelyt sujuivat hyvin ajatellen että biljardin MM-kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa Filippiineillä ja järjestäjät tekivät varmasti parhaansa.

Omasta suorituksestani karsintakisoissa voin kertoa sen verran että ensimmäiset päivät menivät aika lailla pieleen kenties osittain flunssan ansiosta joka kieltämättä heikensi suoritusta jonkun verran. Vaikka olotila oli mikä oli niin pelasin luonnollisesti kaikki viisi kisaa, joihin sai osallistua ja joihin olin jo myös ennakkoon maksanut ilmoittautumismaksun.

Yhteenveto:

* 28.10.2006 (1. kilpailupäivä)                                 
Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli kova paikallinen pelaaja. Flunssani oli alkuvaiheessa joten se ei vielä kovin rajusti vaikuttanut suoritukseen ja pelasinkin suhteellisen hyvän ottelun. Vasta loppuvaiheessa tuli pari helppoa virhettä ja Filippiiniläinen vei voiton lukemin 7-5. Se tarkoitti siis että sen päivän kisa oli minun osaltani ohi. 

* 29.10.2006
Toisen päivän ensimmäisellä kierroksella vastaan tuli, mukavana persoonana pidetty amerikkalainen Max ”Mad Max” Eberle. Kumpikaan ei pelannut kovin hyvin ja ainakin minun suoritustani heikensi jo nyt voimistunut flunssa. Max tarjosi minulle pari hyvää paikkaa jotka paremmin käytettynä olisivat vieneet minut selvään johtoasemaan ja lopulta luultavasti voittoon, mutta en pystynyt käyttämään niitä tilaisuuksia edukseni. Loppuvaiheessa herra Eberle jo näytti että hänen pelinsä on hyvänä päivänä aivan maailman huipputasoa ja hän veikin lopulta ottelun luvuin 7-4.
Sinä päivänä Max pelasi itsensä finaaliin asti mutta hävisi siinä kovalle Filippiinolle, Lee Van Corteza:lle.

* 30.10.2006
Kolmantena kisapäivänä olin päättänyt mennä pitkälle! Ennen ensimmäisen kierroksen ottelua otin sekä Buranan että Paracetamol- flunssalääkettä. Vastaan asettui kova japanilainen, Ryoji Aoki ja tämä ottelu oli korkeatasoinen. Molemmat pelaajat onnistuivat muutamassa näyttävässä lyönnissä ja edettiin rinta rinnan tilanteeseen 5-5. Japanilainen onnistui seuraavassa erässä hyvin turvalyönnissään ja otti sitä myöten erän siirtyen 6-5 johtoon. Seuraava erä oli minun pakko voittaa jotta ratkaisu siirtyisi viimeiseen erään. Onnistuin todella vaikeassa turvalyönnissä ja japanilainen ei saanut osumaa kohdepalloon joten minulle käsipallo ja siitä pöydän tyhjennys = 6-6. Ratkaisevassa erässä oli japanilaisen aloitusvuoro ja hän onnistui aloituslyönnissään vähän turhankin hyvin: pari palloa pussiin ja vuorossa oleva ykkönen suotuisaan paikkaan. Pöydän tyhjennys näytti varmalta mutta kun kolme palloa oli jäljellä niin hän teki huonon ”päälle vedon”  joutuen hankalaan paikkaan. Tässä tiukassa tilanteessa japanilainen ei kuitenkaan näyttänyt mitään hermostumisen merkkejä vaan löi todella hienon 7-pallon pussiin ja lyöntipallo nousi täydellisesti kasin päälle.
Siitä oli japanilaisella helppo tehtävä säkittää kaksi jäljellä olevaa palloa ja ottaa minun suureksi pettymyksekseni 7-6 voiton!
Nyt ei enää kovin paljon naurattanut tämä touhu. Olin pelannut lähes täydellisen ottelun ja sekään ei riittänyt voittoon!! Kolmet kisat takana ja jokaisesta kisasta olin tippunut jo ensimmäisellä kierroksella
Yritin kuitenkin koko  ajan ajatella positiivisesti. Tämä kolmas kisapäivä osoitti kuitenkin että luottamusta omaan lyöntiin oli olemassa. Seuraavana päivänä nähtiin silti jotain aivan muuta kun mitä olisi voinut odottaa…

* 31.10.2006
Tätä neljättä kisapäivää haluaisin unohtaa mahdollisimman nopeasti. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli nuori nouseva  kyky eli saksan, Kevin Becker ja tässä ottelussa meni kaikki mahdollinen pieleen. Minkäänlaisia merkkejä edellispäivän otteista ei ollut näköpiirissä ja sakemanni voitti helposti 7-2.

Henkisesti tämä oli jo todella raskasta. Enää yksi kilpailu jäljellä eikä yhtään otteluvoittoa. Fyysinen kunto oli vähän mitä sattui. Nenä valui koko ajan ja olo oli välillä todella tukkoinen.

* 01.11.2006 (Viimeinen mahdollisuus..)
Onnistuin jotenkin nollaamaan edellispäivän katastrofin vähän erilaisella valmistautumisella. Löysin nimittäin edellisiltana Manilan kaduilta kylpylän missä sain hyvän hieronnan ja sieltä löytyi yllättäen myös kunnon suomalainen sauna!
Ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui ruotsin Morgan Cederström. Olin jutellut kyseisen herran kanssa pari päivää aikaisemmin ja hän vaikutti ihan mukavalta tyypiltä. Nyt oli kuitenkin täysin eri ääni kellossa. Alussa minulla oli vielä hieman epävarma olo mutta flunssa taas oli hellittänyt joten yritin vaan keskittyä sataprosenttisesti ja se onnistui. Samalla rakkaan naapurimaan pelaajan henkiset ongelmat alkoivat, jo ensimmäisessä erässä missä hän löi helpon seiska-pallon ohi. Minä pussitin siitä helpot kolme palloa ja siirryin 1-0 johtoon. Ruotsalainen mutisi jotain tyyliin ”ole hyvä vaan”.  Seuraavassa erässä olin tyhjentämässä pöytää kun löin helpohkon pallon ohi. Pallo kimposi kuitenkin toiseen säkkiin ja pystyin jatkamaan pöydällä tyhjentäen lopulta kaikki jäljellä olevat pallot. Tästä onnenkantamoisesta ruotsalainen sekosi aivan täysin. Sieltä kuului ”fan” ja ”helvete”. Enhän minä kuitenkaan tuurille mitään voi ja 9-pallossa voi lady fortuna joskus puuttua peliin. Se on vaan hyväksyttävä ja jatkettava peliä.
Minä keskityin jatkossa vain pelaamiseen ja pelini parani koko ajan samalla kun ruotsin poika jatkoi manaamistaan ja käyttäytyi aika ajoin hyvin epäurheilijamaisesti. Voitin ottelun lopulta selkeästi luvuin 7-2 ja kättelyssä Morgan vielä tokaisi sarkastiseen sävyyn ”pelasitpa todella hyvin” johon vastasin ”Tack så mycket!”

Toisella kierroksella kuulin pelaavani japanilaista vastaan mutta kun tulin pöydälle huomasin että se oli Manilan kovimman salin, eli One Side:in, ”housepro” eli Kuroda Yusoke. One Side on nimittäin japanilaisomistuksessa. Huosepro tarkoittaa pelaajaa jota salin omistaja on palkannut salilleen pelaamaan kovia haasteotteluita ja usein on myös isot rahat pelissä. Ymmärsin että maailman biljardin Mekassa, kaupungin parhaimman salin ”talon ammattilainen” täytyy olla erittäin kova pelimies ja ottelusta tulikin mieleenpainuva ja erittäin kovatasoinen.
Pelasin todella hyvin vaikka itse sanonkin. Varsinkin alkuvaiheessa jolloin tein pari ilmiömäistä pöydän tyhjennystä. Japanilainen tuli todella vahvasti lopussa ja tasoitti 5-5:een. Minä tyhjensin omalla aloitusvuorollani pöydän ja siirryin samalla 6-5 johtoon.
Seuraavaksi oli herra Yusoken vuoro aloittaa. Hän onnistui täydellisesti hajotuslyönnissään olikin jo tyhjentämässä pöytää kun löi yllättäen, kai hermoissaan suht helpon 7-pallon ohi ja minä putsasin siitä pöydän voittaen lopulta 7-5!!

Kolmannella kierroksella vastassa oli ihan kova paikallinen pelaaja, John Salazar, joka oli pärjännyt hyvin jokaisessa aikaisemmassa karsintakisassa. Hänellä olikin hyvät mahdollisuudet edetä aina pääturnaukseen asti, jos olisi tässä viimeisessä kisassa mennyt pari kierrosta pidemmälle. Pääturnauksen pelaajien joukossa oli nimittäin tullut muutama poisjäänti ja sitä kautta aukesi lisäpaikkoja karsijoille eli heille jotka olivat, voittajien jälkeen, sijoittuneet parhaiten kaikkia kisoja yhteenlaskettuna.
Filippiiniläinen johti ottelua 3-2 kun sain taas kovan vaihteen päälle. Pelasin sen jälkeen virheettömästi voittaen viisi seuraavaa erää ja sitä myöten koko ottelun luvuin 7-3!   ..hoin itselleni: ”Enää kolme ottelua!”

 

Vuorossa oli puolivälieräkamppailu ja vastaan asettui yksi Filippiinien kovista tykeistä eli vanhemman sukupolven taitureita edustava: Leonardo Andam.
Tässä en tuntenut juurikaan jännitystä ja sen takia ehkä keskittyminen herpaantui. Vähän erikoista oli tietty pelata kun yleisöä yhtäkkiä kerääntyi reilusti pöydän ympärille. Pystyi aistimaan että he kaikki toivoivat joka hetkellä minun epäonnistumista. Tämä "yksinäisyys" ehkä vaikutti ja tietenkin se ajatus ettei ollut varaa pienimpäänkään virheeseen. Löin heti alussa yhden helpon pallon ohi sekä yhden huonon seiftin ja peli oli hetkessä 5-1 Andamille.
Leonardo ei sitten lyönyt koko matsissa kertaakaan ohi ja seiftit olivat myös maailmanluokkaa.
Tein vielä yhden hienon partin mutta Andam putsasi lopussa aina omalla aloitusvuorollaan pöydän ja peli oli selvä = 2-7...
Sen jälkeen olisi sitten ollut todella hyvät mahdollisuudet jopa voittoon asti sillä Andam oli melko ylivoimainen myös semifinaalissa ja finaalissa edeten sitä myöten pää-turnaukseen.

 

Saldo karsintakisoista oli siis yksi jaettu viides sija. Ei ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan mutta siitä kuitenkin huomasi että hyvänä päivänä olisi voinut yltää vaikka mihin! Nyt flunssa ja sitä myöten huono fyysinen kunto pilasi jossain määrin suoritustani.

Karsinnoista meni sitten jatkoon ainoastaan joko Filippiiniläisiä tai Taiwanilaisia, vähän niin kuin ennakkoon osattiin odottaa. Jaa.. olihan joukossa myös yksi japanilainen!

****************
Flunssa paheni taas seuraavana yönä ja perjantaina kävin sitten paikallisessa sairaalassa varmuuden vuoksi. Hotellin lääkäri epäili nimittäin bakteerin aiheuttamaa tulehdusta johon siinä tapauksessa tarvitsisin antibiootteja. Sairaalassa eivät kuitenkaan löytäneet mitään. Tulehdusarvot myös alhaalla joten ei juuri mitään tehtävissä. Sain parit reseptit, varmuuden vuoksi antibiootteja ja myös paracetamolia varten.
Flunssa kuitenkin vaan jatkuu ja nyt onkin mitta tullut täyteen ja päätin tänään koittaa aikaistaa paluulentoa. Tänään oli kuitenkin KLM -lentoyhtiön kaikki toimistot kiinni joten huomenna aamulla selviää miten käy.
Tänään pitää ehkä käydä vähän One Side:ssa pelaamassa vaikka nenä valuu taukoamatta ja tarkoitan siis TAUKOAMATTAA!!

Manila vaikenee...

Terveisin: Steffi